keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ratsastus terapiana?

Halusin tulla vähän teillekin puhumaan aiheesta ,kun ratsastus terapiana. Olen itse pitkään ollut sitä mieltä, että parhain terapiamuoto ainakin itsellä on aina ollut tallilla oleminen ja ratsastus. Tänään siis avaan vähän mietteitä sen suhteen.


Monet tietää, että yleisesti ottaen jos tulee jotain ongelmia mielenterveyden kanssa niin hakeudutaan psykologin tai jonkun ihmisen puheille.  Jos lähdetään miettimään sitä, että puhumalla pitäisi saada ne ongelmat aukeamaan niin ei se kaikilla vaan toimi. Parhaiten jollakin voi vaan toimia se, että saa ajatukset pois niistä surullisista tai vastaavasti ahdistavista asioista. Mikäs sen parempi tapa kuin mennä rakkaiden hevosten pariin jotka ainakin ymmärtää ja tukee sua. Ennen kaikkea ne ei käännä sulle selkäänsä.


Tosi usein monet joutuu myös popsimaan jotain lääkkeitä ,missä on sitten niitä kaikenlaisia sivuvaikutuksia. Ratsastuksessa ja hevosissa taasen ei ole minkäänlaisia haittoja. En sano etteikö joitain voisi paremmin auttaa juttelu. Mutta jos on toiminnanihminen ja vielä ratsastaja, niin miksi ei voisi vaan lähtee tallille rapsuttelemaan hevosia ja ratsastamaan rauhoittaviin metsiin. Sillä onhan metsä jo itsessään tosi rauhottava elementti, ja jos siihen vielä lisätään hevonen niin sielunrauha on taattu!

Tiedän, että ratsastusterapiaa on jo käytetty paljonkin esimerkiksi kehitysvammaisten kanssa ja monessa muussa hoitona. Mutta koskaan ei voi liikaa auttaa ihmisiä ,joten niille joilla toimisi paremmin rakkaiden hevosten kanssa oleminen voitaisiin tarjota mahdollisuutta tulla tallille ja rapsutella hevosia. Hevosilla riittää varmasti aina myötätuntoa ja ymmärrystä meitä kohtaan!  Eikä tarvii edes olla mikään hevosihminen, että voi oikeasti mennä ja kokeilla koska se voi olla just se, joka sua voi auttaa! Muistakaa, että kaikki ihmiset on silti erilaisia eikä kaikkia auta samat asiat kuin toisia joten ei tuomita toisiamme. Kaikki on tärkeitä just sellaisina kuin ne on! Kuvat on ottanut kaverini Sanna, kiitos hänellä. Toivon myös, että kuvista välittyy se hyvä fiilis! Se oli tarkoitus.



                                                                  RAKKAUTTA!

torstai 10. elokuuta 2017

Yhdessä kehittyen

Ajattelin, että voisin kirjoittaa myös ihan perinteisen ratsastus postauksen siitä miten meillä heppojen kanssa nyt menee. Tosiaan oon nyt viime aikoina enemmän liikuttanut Söpistä. Ollaankin kivasti alettu kehittymään yhdessä. Ponnyn kanssa olen silloin tällöin käynyt maastossa ja myös pari kertaa kentällä. Uskon kyllä, että syksyn aikana alan taas enemmän liikuttamaan myös Ponnyakin.


Ollaan Söpiksen kanssa pikkuhiljaa alettu löytää yhteistä kieltä ja ratsastus on alkanut nyt sujumaan jo paljon paremmin. Ollaan käyty pari kertaa tunnilla ,josta ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä. Esimerkiksi oman ratsastuksen kanssa on vielä paljon kehittävää. Itsellä ainakin suuria ongelmia on vielä kädet ja istunta. Rentoutta pitäis myös saada enemmän mutta uskon, että nyt tuntien myötä voisin löytää kentällä ratsastukseen myös sen saman rentouden, mikä mulla on maastossa. Söpis on kentällä varsinkin tosi kiireinen joten välillä se vaan juoksisi alta pois ,mutta silloin pitäisi itse löytää työkaluja siihen millä saada  hevonen rauhoittumaan ja keskittymään siihen työn tekoon.


Postauksen kuvat on ottanut hyvä ystäväni Ella, joka aina välillä huutelee meille kentän reunalla. Ellasta on kyllä ollut myös suuri apu meidän kehittymisessä. Voisin myös kirjoittaa vähän meijän tavoitteista. Söpiksen kanssa ois kiva päästä kehittymään enemmän ravin kanssa niin, että saataisiin rauhallista ravia jossa kuitenkin se polkis alleen ja käyttäisi kroppaansa. Tällöin ravi ei olisi pelkkää kaahaamista kenttää ympäri. Laukka on myös semmoinen jossa oisi kiva söpön kanssa kehittyä vaikka se on nyt jo tosi hyvin osoittanut kehittymistä laukassa ,mutta koskaanhan ei voi olla täysin valmis tässäkään asiassa.