keskiviikko 1. helmikuuta 2017

hevosystäviä vuosien varrelta

Hei ajattelin tällä kertaa kirjoitella vähän erityylistä tekstiä tänne blogin puolelle. Tässä postauksessa pääsette siis näkemään minulle rakkaita hevosia vuosien varrelta.

Sorvan ratsastuskoulun hepat

Aloitin ratsastuksen kunnolla Sorvan ratsastuskoulusta. Sieltä muodostuikin monta tärkeää hevosystävää. Joten mainitsen sieltä nyt useamman tähän kohtaan. Ensimmäisenä voisin mainita Seran ,joka toimi itselleni suurena opetusmestarina. Se oli  iso rautias varmaankin jokin pv ristetytys tästä en sataprosenttisen varma ole ,koska ratsastuskoulu lopetti pari vuotta sitten jo toimintansa niin en löytänyt heppojen rotuja enään. Sera oli niitä ensimmäsiä heppoja kenen kyydissä olin. Sera
opetti mut ravaamaan ja myöhemmin laukkaamaan. Sain kuulla vuosi sitten ,että Sera päästettiin vanhuuden vaivojen takia vihreämillelaitumille. Alla video Sorvan ratsastuskoulusta, mikä ei kyllä ole minun tekemä ,mutta päätin kuitenkin linkata sen tähän havainnollistamaan, kun kuvia ei löytynyt.



Toisena mainitsen halfringer tamman Monican, joka opetti minulle sitten toisen puolen hevosista. Muistan monet tunnit kun vain itkin tunnin jälkeen kun kaikki oli mennyt huonosti. Monican halusin siksi mainita, että se opetti itselleni tietyn sitkeyden hevosten kanssa jota kannan vielä tänäkin päivänä mukana. Siitä on oikeasti ollut hyötyä hevosten kanssa. Valitettavasti Monicakin lähti vihreämille laitumille vuonna 2013.  Myös muita heppakavereina muistan Petran, musta poni videolla, Sakun, Leon ja Vinskin, kaikille suuri kiitos mahtavista vuosista!

     Kaino Aino

Ainoon tutustuin vuoden 2014 toukokuussa ,kun siitä tuli ensimmäinen vuokrahevoseni. Meidän matka oli kaikkea muuta kuin helppo. Aino testasi minkä kerkesi ja välillä kaikki tuntui kaatuvan päälle tämän hevosen kanssa. Onneksi kuitenkin löydettiin yhteinen sävel ja meistä tuli parhaita- kavereita ja vietin Ainon kanssa niin paljon aikaa kuin vain sain. Mutta jos meidän tarinan kiinnostaa enemmän kannattaa mennä lukemaan tämä postaus meidän historiasta tarkemmin. Aino myytiin puolentoistavuoden yhdessä olon jälkeen uuteen kotiin, missä se tälläkin hetkellä nauttii omasta prinsessa-arjestaan uuden omistajan kanssa! Sen verran olen kuulumisia jutellut, että Ainolla menee siellä hyvin ja se on elämänsä kunnossa!




Herttualan Hieno

Alettiin vuoden 2015 keväällä haaveilemaan kaverin kanssa yhteisestä ylläpitohevosesta. Pian saatiinkin vanhemmat tähän ideaan mukaan ja alettiin etsimään meille sopivaa hevosta. Tallin omistaja löysi sitten ilmoituksen Suomenpienhevosesta Hienosta. Se oli vain 4-vuotias ,mutta todella fiksu ja mekin rakastuttiin siihen heti. Alku hankaluuksista huolimatta Hieno oli mulle se the hevonen ,koska me tultiin tosi hyvin toimeen. Päästiinkin kokemaan yhdessä niin paljon pienessä ajassa. Harmillisesti kaverillani loppui into tätä koko harrastusta kohtaan. Hieno joutui jo vähän yli parinkuukauden jälkeen lähtemään takaisin. Ikävä on edelleen! Hienollekin kuuluu hyvää ja se on vielä omistajallaan harrastekaverina.

Valko-Lintu
Ainon omistajalla oli myös toinen suomenhevostamma Lippe ,johon tutustuin Ainoa vuokratessani. Välillä omistaja laittoi mut myös Lippen selkään ja Lippe teki musta ehdottomasti omalla tavallaan sen ratsastajan kuka nyt olen. Ainon lähdettyä vuokrasin Lippeä jonkun aikaa. Sillä se tarvitsi kevyttä liikuntaa mamma lomallansa. Lipellä onkin kaksi jälkeläistä Lento-Lintu "lissu"  ja Valko-Vieteri "VV" ilahduttamassa Lipen omistajaa. Harmillisesti Lippe lähti vihreämmilleniityille kesän lopussa arvostetussa 23-vuoden iässä. Kaikki jäivät kyllä kaipaamaan tätä teräsmummoa, joka ilahdutti pelkällä olemassa olollaan kaikkia. Terveisiä sinne taivaaseen!