Istunta kuntoon!

Tänään kaverini Ella kävi pitämässä mulle ja Söpikselle tunnin. Pääasiassa keskityttiin mun istuntaan . Joten lähdettiin Ellan kanssa korjaamaan istuntaani ja ajattalin että tästähän voisi kirjoittaa ihan postauksenkin kirjoittaa koska istunta on kuitenkin aika monen ratsastajan ongelma.

            
Ensimmäisenä lähdettiin siitä ,että jalkani piti saada rennoksi koska vedin nilkkaa suoraksi alaspäin ja näin ollen jalkani oli hyvin jännittynyt ja tavallaan seisoin jalkkareilla eikä istunta silloin myöskään voi olla hyvä. Tätä lähdettiin korjaamaan sillä, että Ella näytti mulle miten jalan pitäisi olla. Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin miten jalan pitää olla eli jopa vähän ylhäällä kunhan se kuitenkin on rentona ja tärkeätä on myös että jalkkari on siinä vähän ennen varpaita eli päkiällä.

Toinen on kädet jotka liittyvät myös istuntaan. kyynärpäissä on hyvä pitää pieni kulma ,ja kädet kannattaa pitää paikallaan kylkien vieressä ja sitten vielä nyrkit jotka itselläni on aina vähän olleet kuin pienonpimpottajalla. Vaikka nyrkit pitäisi oikeasti olla pystyssä. Ella anto tähän todella hyvän vinkin eli ajattele ,että pitäisit itsellesi peukut pystyssä. Tämä ainakin itseäni auttoi heti.  Muistin pitää paremmin nyrkit pystyssä suosittelen!

Jos teilläkin on ongelmana etukeno niin kannattaa muistaa, että se todennäköisesti johtuu siitä että katsoo alaspäin tämän voi korjata pitäen katseen kokoajan edessäpäin. Siten etukeno ei ole enää niin paha. Heti kun olin tunnin aikana saanut oman istuntani paremmaksi niin huomasin hevosessakin eroja. Sain Söpiksen paremmin rentoutumaan ja eteen ja alas eikä se enään vain kaahottanut hirveetä vauhtia eteenpäin.  Reenattiin paljon myös harjoitusravia ja sekin alkoi sujumaan jo todella paljon paremmin oman istuntani parannuttua. Harjoitusravissakin kun pitäis vaan malttaa istua eikä alkaa seisomaan jalkkareilla.

Kaikki kiitos tästä tietysti ihmeiden tekijä Ellalle kyllä taas virkisti kivasti ratsastusta! Seuraavaksi onkin varmaan sitten tiedossa Söpiksellä ratsastuspilatestunti jota odotan mielenkiinnolla myös ja voisin siitäkin kirjoitella jotain teille tänne.

Muistakaa myös muut hyödyntää taitavia kavereitanne niistä voi oikeasti olla apua!

Tyytyväinen poni ja ratsastaja!

Eroon ratsastuspelosta?

Aika moni varsinkin aloitteleva ratsastaja saattaa kärsiä ratsastus pelosta. Mikä ajan kuluessa
alkaa häiritsemään rakasta harrastusta. Itselleni kävi näin vuosi pari taaksepäin. Joten haluan
avata tässä postauksessa vähän omaa tarinaani ja mielipiteitäni ja tietysti antaa vinkkejä kuinka
päästä eroon pelosta.

Itsellä kaikki alkoi siitä kun pienenä tyttönä leirikisoissa heppa nosti laukan ja tipuin selästä.
Tippuminen oli ensimmäinen ja minä pikkuisena tyttönä en sitten enää halunnut mennä selkään
takaisin ,ja tämän takia aloin pelkäämään saman tapahtuvan minulle uudelleenkin.

Ensimmäinen sääntö tietenkin on se, että kun tippuu on selkään mentävä heti takaisin. Ellei sitten satu pahemmin ja joudu lähtemään sairaalaan. Tämä on yleinen virhe varsinkin vähän ratsastaneilla kun tulee se ensimmäinen tippuminen ja sitten ei haluttakaan enään mennä takaisin selkään ja siitä tulee vähän ajan päästä ongelma kun pitäisi alkaa kehittymään lajissa.

Vaikka puhutaan paljon ratsastuspelosta liittyy siihen vahvasti pelko siitä ,että tippuu uudelleen.
Muistan itsekkin varoneeni tekemästä mitään ,mikä olisi voinut aiheuttaa tippumisen. En juurikaan halunnut laukata ja vierastin tietyillä hevosilla ratsastamista. Mutta koska ratsastus on laji jossa sattuu ja tapahtuu niin tippuminen on hyvinkin todennäköistä ainakin jossain vaiheessa. No mikä sitten helpottaa sitä pelkoa? Itse olen ainakin todennut ,että kun kerran tippuu ja huomaa että ai ei siinä ollutkaan mitään ja kiipeää takaisin selkään voittajan fiiliksellä ja jo on helpompi jatkaa ratsastusta.
Mutta pelosta pois pääseminen on tietysti pitkä prosessi ja itselleni tulee vieläkin eteen tilanteita jolloin pelottaa ja se on tietysti ihan normaalia.

Yksi keino on jos harrastaa ratsastuskoulussa on ,että menee rohkeasti puhumaan asiasta opettajalle joka varmasti osaa auttaa ja antaa neuvoja. Saat myös todennäköisesti varmoja hevosia jolla pääsee sitten helpommin eroon pelosta. Vaikka hevonenhan on aina eläin!

Itseensä ja hevoseen luottaminen on myös todella tärkeää. Itse tykkäänkin ratsasta enemmän hevosilla jotka sopii mulle enkä ota turhia paineita siitä vaan menen omien kykyjeni mukaan niillä hevosilla millä pystyn. Tämä on kuitenkin mun harrastus ja sen kuuluu olla mukavaa eikä niin ,että aina kun tulee tallilta on pahamieli kun kaikki on mennyt huonosti koska on pelottanut. Kannattaa siis rohkeasti vaan mennä omien taitojen mukaan niillä hevosilla millä pystyy ja siirtyä vasta haastavampaan kun on itse siihen valmis kannattaa siis muistaa ettei kukaan ole seppä syntyessään ja kaikki vaatii aikaa!

Ajan kuluessa kun saa kokemusta alle pelko alkaa varmasti lieventymään. Itse voin näin koska olen tosiaan käynyt nämä kaikki vaiheet läpi ja oikeastaan vasta nyt päässyt eroon siitä pelosta ,että mitä jos, mutta annan siis neuvoksi luota itseesi, tee kykyjesi mukaan sen minkä pystyt koska ratsastuksen pitää olla hauskaa ja mukava sinulle itsellesi ja vielä kaikkein tärkeimpänä selkään aina takaisin ja muistakaa käyttää kypärää ja jos haluaa niin voi käyttää myös turvaliiviä niin sekin voi auttaa turvallisempaan oloon!

Tsempit kaikille ja muistakaa kaikki on mahdollista kun uskoo siihen omaan tekemiseen! <3

mitä meille kuuluu?

Nyt on kulunut jo tovi viimeisimmästä postauksesta ja olenkin teille anteeksi pyynnön velkaa! Tästä lähtien lupaan parantaa tapani! :) Mutta kun blogi on on ollut hiljaiseni niin se tarkoittaa sitä, että elämässäni on tapahtunut sitäkin enemmän asioita, nyt kuitenkin kaikki alkaa palailemaan normaaliin joten blogistakin tulee taas astetta aktiivisempi.

Tosiaan tän postauksen aiheena oli se mitä meille kuuluu joten eiköhän mennä aiheeseen ja kerrota kuulumiset. Hepoille kuuluu hyvää ja ollaankin päästy kehittymään varsinkin Söpiksen kanssa. Ollaan tehty paljon kouluharjoituksia, puomeja menty ja tietysti käyty maastossa ratsain , että kärryillä. Suunniteltiinkin talvea jo sen verran, että koitetaan ainakin hiihtoratsastusta koska viime vuonna se jäi tekemättä. Siitä tulee ehdottomasti sitten tännekin jotain materiaalia!

Olen myös nyt innostunut tekemään videoita ja kuvasinkin videopostauksen ja heti kun saan sen Youtubeen linkitän sen tännekin. Kanavani nimi on siis ihan tylsästi Roosa Koivu. Myös jos haluatte enemmän seurata elämääni niin kannattaa käydä seuraamassa mun tiliä instagramissa ja se löytyy nimellä meidanmatkassa_.  Toiveita video ja postaus ideoista saa ihmeessä laittaa tonne alas jos haluaa!  Varsinkin video ideoita oisi kiva kuulla!

Nyt en enää mitään ihmeempiä tähän postaukseen enää keksi, halusin vaan siis tulla kertomaan, että hengissä ollaan ;) ja aktivoidun nyt kirjoittamaan blogia vähintään kerran viikossa. Mutta loppuun voisin laittaa kuvia mitä en ole jostain syystä täällä vielä julkaissut.