torstai 19. toukokuuta 2016

Kaikki loppuu aikanaan..


Yöllä valvoessani ja miettiessäni aikaani Ainon kanssa sain idean ,että voisin tännekin vähän avata
meidän tarinaa ja sitä mitä tuo hevonen minulle opetti. Jos haluat tietää Ainosta enemmän niin löytyy siitä tietoa tästä

Ainon löysin mistäs muualtakaan kuin paljon puhutusta HT-netistä. Olin tuolloin jo pitkään haaveillut vuokrahevosesta, mutta äitini mielestä en sellaiseen ollut vielä valmis. Tavalliseen tapaan selailin ilmoituksia ,kunnes vastaan tuli ilmoitus 8-vuotiaasta Suomenhevostammasta läheltä meitä.
Innostuin tästä toden teolla ja puhuin äidin ympäri lähtemään katsomaan tätä hevosta. Se päivä on jäänyt ikuisesti mieleeni kun koko matkan jännitin ja arvuuttelin minkälainen heppa olisi. Päästyämme talille olikin siellä vastassa melkein koko talliporukka sattumaako? Tuskinpa, tästä tietysti vielä enemmän jännityneenä lähdin omistajan kanssa hakemaan hevosta. Heppa oli todella kaunis ja kaunis oli nimikin AINO se nimi jota en malttanut olla ajattelematta.

Koeratsastus ei kuitenkaan ihan putkeen mennyt. Sillä Ainoa ei olisi yhtään huvittanut liikkua ja näytimme varmasti aivan hirveältä. Kuitenkin sain mahdollisuuden koittaa miten meillä lähtisi sujumaan. Paljon apua kehittymiseen toi se , että omistaja huuteli kentän laidalta neuvoja ja haluankin kiittää omistajaa siitä kuinka jaksoit aina muistuttaa minua kulmista ja sisäohjasta kiitos!

Lähdimme kehittymään hyvin ja pian sain Ainon jo liikkumaan ihan hyvin ja kuuntelemaan minua.
Näytin kuulemma parin kuukauden päästä jo ihan eri ratsastajalta. Tänä aikana menimme suurimmaksi osaks koulua. Lisäksi hyppäsimme pari kertaa ja tietysti kävimme maastossa.

Sitten alkoikin se aika kun Aino oli hirveän kiukkuinen. Se hierottiin ja kaikki lähti taas sujumaan paremmin. Vaikka ratsastaessa ei kaikki aina sujunutkaan. Pian meille tulikin jo Hieno ylläpitoon ja toinen vuokraaja haki Ainon koululleen. Parin kuukauden jälkeen Hieno lähtikin kotiinsa. Liikuttelin noin kuukauden samalta talilta yhtä toista Suomenhevostammaa ,kunnes Aino palasi kesäkuussa 2015. Meillä alkoi taas sujumaan. Käytiin paljon maastossa ja ratsastin myös pelolla, koska Aino oli laitumella aika kaukana tallista. Sitten siitä eteenpäin Aino päätti, että minähän en laitumelta lähde ja juoksi mua aina pakoon. Pian saatiin se kuitenkin leivällä ja se alkoi taas tulla luokseni kun menin sitä hakemaan.

Sitten tulikin se kauan pelkäämäni asia nimittäin Ainon toisella vuokraajalla alkoi koulu , joten Aino lähti hänen kanssaan takaisin. Itkin monta iltaa toivoen ,että hevonen palaisi. Samaan aikaan aloin liikuttamaan ponnya. Kuitenkin Aino palasi parin kuukauden jälkeen talille ja se laitettiin myyntiin ja sanoin sille viimeiset jäähyväiset. Ikävä on edelleen todella kova! Mutta se myytiin todella hyvään kotiin.


Aino opetti mulle miten koskaan ei anneta periksi ja tehtiin paljon töitä. Aino kehittyi ja minä kehityin ,kehityimme yhdessä. Aino oli ehkä itsepäinen mutta mua se ei haitannut. Se oli paras ystäväni ja tukipilarini. Nyt se ilahduttaa jotain toista. Nyt mulla on onneksi uudet tukipilarit Ponny ja Söpis, mikään ei kuitenkaan koskaan pääse Ainon tasolle. Toivon , että kun vuosien päästä ostan oman hevosen on se luonteeltaan samanlainen. Muistakaa nauttia hetkistänne hevosystävienne kanssa koskaan ei tiedä milloin se ratsastus on juuri se viimeinen.







                                       Kiitos kaikesta maailman parhain Aino! <3

                                3.5.14-30.8.15 <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti