keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Uusia tuulia


Tosiaan blogi on ollut nyt reilu viikon yksityisenä koska olen sitä muokkaillut uuteen uskoon. Minua instassa seuraavat tietävätkin jo, että lopetin parisen viikkoa sitten lämpösten vuokraamisen. Syy siihen oli yksinkertaisesti , etten päässyt itse kehittymään sillä tavalla kun olisin halunnut ja lämpösillä pystyi lähinnä käymään maastossa, joten tulin tulokseen etsiä itselleni sopivamman hevosen.

Kuten jotkut saattavat huomata olen löytänyt itselleni uuden vuokrahepan Veikon. Vaskenvalaja eli tutummin Veikko on vasta viisivuotias Suomenhevosruuna, jonka kanssa aletaan valmentautumaan ja näin pystyn alkaa haastaan itseänikin enemmän ratsastajana. Tää on mulle todella hyvä tilaisuus ja olenkin tästä Super onnellinen. Veikko on muutenkin todella kiva hevonen. Nyt alan siis kirjoittamaan tänne blogiin meijän elämästä ja siitä miten me päästään kehittymään. Tulevaisuus näyttää valoisalta ja oon Super iloinen.


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Sairasloma ja tauko

Tosiaan blogissa on ollut jo ties kuinka pitkä tauko. Mutta niin kuin ennenkin mulla on ihan hyvät selitykset tähän. Ensinnäkin olin reilu kaksiviikkoa sairaslomalla. Multa tosiaan poistettiin nielu- ja kitarisat 19.8 ja siitä alkoikin kahden viikon helvetti. Laihduin ainakin viisi kiloa ja oksensin nestehukan takia ja joudun melkein tiputukseen mutta onneksi se kaikki on nyt ohi!




Seuraavaksi alkoivatkin kirjoitukset johon piti lukea. Nyt kuitenkin kaikki rankat asiat ovat takana ja voin huokaista helpotuksesta ja tulla vihdoista viimein kirjoittamaan teille vähän kuulumisia. Ainiin pääsinhän tässä kuussa myös täysi-ikäisten joukkoon. Hepoille kuuluu hyvää. Kauheasti ei ole mitään ratsastus kertomuksia sillä olen lähinnä vain käynyt maastossa humputtelemassa. Nyt kun olen itsekin kunnossa niin täytyy ottaa itseään vähän niskasta kiinni ja aloittaa ihan kenttätyöskentelykin jo.

mitään muuta ihmeempää mulla ei tähän postaukseen ollutkaan. Joten enköhän lopettele tän sit tähän.


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ratsastus terapiana?

Halusin tulla vähän teillekin puhumaan aiheesta kun ratsastus terapiana. Olen itse pitkään ollut sitä mieltä, että parhain terapiamuoto ainakin itsellä on aina ollut tallilla oleminen ja ratsastus. Tänään siis avaan vähän mietteitä sen suhteen.


Monet tietää, että yleisesti ottaen jos tulee jotain ongelmia mielenterveyden kanssa niin hakeudutaan psykologin tai jonkun ihmisen puheille.  Jos lähdetään miettimään sitä, että puhumalla pitäisi saada ne ongelmat aukeamaan niin ei se kaikilla vaan toimi. Parhaiten jollakin voi vaan toimia se, että saa ajatukset pois niistä surullisista tai vastaavasti ahdistavista asioista. Mikäs sen parempi tapa kuin mennä rakkaiden hevosten pariin jotka ainakin ymmärtää ja tukee sua. Ennen kaikkea ne ei käännä sulle selkäänsä.


Tosi usein monet joutuu myös popsimaan jotain lääkkeitä missä on sitten niitä kaikenlaisia sivuvaikutuksia.Ratsastuksessa ja hevosissa taasen ei oo minkäänlaisia haittoja. En sano etteikö joitain voisi paremmin auttaa juttelu. Mutta jos on toiminnanihminen ja vielä ratsastaja, niin miksi ei vois vaan lähtee tallille rapsuttelemaan hevosia ja ratsastamaan rauhoittaviin metsiin. Sillä onhan metsä jo itsessään tosi rauhottava elementti, ja jos siihen vielä lisätään hevonen niin sielunrauha on taattu!

Tiedän, että ratsastusterapiaa on jo käytetty paljonkin esimerkiksi kehitysvammaisten kanssa ja monessa muussa hoitona. Mutta koskaan ei voi liikaa auttaa joten niille joilla toimis paremmin rakkaiden hevosten kanssa oleminen voitaisiin tarjota mahdollisuutta tulla tallille ja vähän rapsutella hevosia. Hevosilla riittää varmasti aina myötätuntoa ja ymmärrystä sua kohtaan!  Eikä tarvii edes olla mikään hevosihminen, että voi oikeasti mennä ja kokeilla koska se on se, joka just sua voi auttaa! Muistakaa, että kaikki ihmiset on silti erilaisia eikä kaikkia auta samat asiat kuin toisia joten ei tuomita toisia! Kaikki on tärkeitä just sellaisina kuin ne on! Kuvat on ottanut kaverini Sanna, kiitos hänellä. Toivon myös, että kuvista välittyy se hyvä fiilis! Se oli tarkoitus.



                                                                  RAKKAUTTA!

torstai 10. elokuuta 2017

Yhdessä kehittyen

Ajattelin, että voisin kirjoittaa myös ihan perinteisen ratsastus postauksen siitä miten meillä heppojen kanssa nyt menee. Tosiaan oon nyt viime aikoina enemmän liikuttanut Söpistä. Ollaankin kivasti alettu kehittymään yhdessä. Ponnyn kanssa taas olen silloin tällöin käynyt maastossa ja myös pari kertaa kentällä. Uskon kyllä, että syksyn aikana alan taas enemmän liikuttamaan myös Ponnyakin.


Ollaan Söpiksen kanssa pikkuhiljaa alettu löytää yhteistä kieltä ja ratsastus on alkanut nyt sujumaan jo paljon paremmin. Ollaan käyty pari kertaa tunnilla josta ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä. Esimerkiksi oman ratsastuksen kanssa on vielä paljon kehityttävää.. Itsellä ainakin suuria ongelmia on vielä kädet ja istunta. Rentoutta pitäis myös saada enemmän mutta uskon, että nyt tuntien myötä voisin löytää kentällä ratsastukseen myös sen saman rentouden, mikä mulla on maastossa. Söpis on kentällä varsinkin tosi kiireinen joten välillä se vaan juoksisi alta pois mutta silloin pitäisi itse löytää työkaluja siihen millä saada se hevonen rauhottuun ja keskittymään siihen työn tekoon.


Postauksen kuvat on ottanut hyvä kaverini Ella, joka aina välillä huutelee meille kentän reunalla. Ellasta on kyllä ollut myös suuri apu meidän kehittymisessä. Voisin myös kirjoittaa vähän meijän tavoitteista tai mitä oon ite suunnitellu, että olisi kiva saavuttaa joskus. Söpiksen kanssa ois kiva päästä kehittyyn enemmän ravin kanssa niin, että saataisiin rauhallista ravia jossa kuitenkin se polkis alleen ja käyttäs omaa moottoria, tällöin ravi ei olisi pelkkää kaahaamista kenttää ympäri. Laukka on myös semmonen jossa ois kiva söpön kanssa kehittyä vaikka se on nyt jo tosi hyvin osottanut kehittymistä laukassa mutta koskaanhan ei voi olla täysin valmis tässäkää asiassa.



Postaus oli nyt vähän lyhempi kuin normaalisti, mutta tiedän kuitenkin myös sen, että lyhyt ja ytimekäs on parempi kuin tylsä ja pitkä. Seuraava postaus on todennäköisesti taas, joku jossa on oikeesti joku aihe mistä puhua!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

mitä on "omistaa" vuokrahevonen

Sain mielestäni todella hyvän postaus idean näin kymmeneltä illalla. Kerron minkälaista on ns "omistaa" vuokrahevonen esimerkiksi miten se eroaa omasta hevosesta tai vaikka ratsastuskoulussa käymisestä. Tietysti mukanaan myös hyvät ja huono puolet. Postaus ideasta kiitokset Kylmäverinen unelma.
Ensimmäinen vuokrahevoseni Aino
Ponny


Ensimmäisenä voisin kertoa, mikä on vuokrahevonen jos vaikka tätä lukee joku asiasta tietämätön.
Vuokrahevonen tarkoittaa siis sitä, että maksat tietyn summan joko kerran kuukaudessa tai sitten viikoittain se riippuu eniten varmaan hevosen omistajasta, että miten sen haluaa tehdä. Kuitenkin maksat tietyn summan hevosen omistajalle siitä, että ratsastat sillä tietyn määrän viikossa. Tietysti jotkin sopimukset voivat toimia niin, että vuokraaja tekee tallityöt ja saa sitten ratsastaa. Mutta sopimukset tietysti eroaa tämä on vain yksi tapa.

Itse olin jo kauan halunnut vuokrahevosta ,kun ensimmäisen kerran mentiin äitin kanssa sitä sitten katsomaan. Nyt olenkin sitten jo vuokrannut hevosia oikeastaan yli kolme vuotta. Hyvä asia itselläni on ollut se, että vaikka hevoset on vaihtuneet matkan varrella niin talli ja ihmiset on pysyneet samana.  Siitä on tullutkin itselle semmoinen jonkun näköinen yhteisö. Ainahan se ei tällä tavalla mene ja joskus voi olla jopa todella vaikeaa löytää juuri itselle sopiva hevonen ja talli.

Söpis

Tietysti ennen vuokrahevosen hankkimista kannattaa miettiä monia asioita. Esimerkiksi sitä, että onko valmis ottamaan vastuun toisen ihmisen hevosesta tai ,että onko tarpeeksi kokemusta ratsastuksesta ja hevosista. koska tärkeintä kuitenkin on se ,että hevosen kanssa pärjää eikä esimerkiksi tule tilannetta vastaan jossa vaika hevoselle tai itsellesi voisi sattua jotain, turvallisuus ennen kaikkea. Myös tietysti maksupuoli on tärkeä miettiä kunnolla valmiiksi. Koska yleensä vanhemmat sen kustantavat joten muista jutella asiasta vanhemmilla ,ja pyytää lupaa ennen kirjoittamista omistajalle. Tietysti vuokraamisessa pitää muistaa rehellisyys varsinkin omien taitojen kanssa ettei sano jotain toista ja koeratsastuksen aikana tulekkin esiin ettet esimerkiksi osaakkaan sitä mitä väitit. Kannattaa myös aina muistaa se, että se on ihan eriasia kuin ratsastuskoulussa ratsastaminen jossa on kuitenkin ohjattuna tunteja ja joku kokoajan valvomassa.


Miten se sitten eroaa esimerkiksi ratsastuskoulusta? Ensinnäkin ratsastuskoulussa hevonen saattaa olla jo valmiina karsinassa tai jopa varusteissa ennen tuntia, kun taas vuokrahevonen täytyy itse hakea ja laittaa kuntoon ratsastusta varten. Tärkeätä on myös katsoa hevonen läpi , että se on kunnossa eikä esimerkiksi vuoda verta mistään. Ratsastuskoululla on aina muitakin ihmisiä kun taas vuokrahevosen tallilla saatat olla ihan yksin ilman ketää joka vaikka auttaisi. Tietysti poikkeuksiakin löytyy! Huonoja puolia löytyy varmasti molemmista kuten se,että vuokrahevosen kanssa menet miten lystää eikä kukaan esimerkiksi ole huomauttamassa kantapäistä tai käsistä jotka ainakin itsellä tuppaa unohtumaan. Ratsastuskoulussa on kuitenkin aina opettaja neuvomassa. Näiden lisäksi onhan se aina jonkun toisen hevonen ja vastuu on suuri ainakin paljon suurempi kuin ratsastuskoulussa jossa hevoset yleisesti on ostettu opetuskäyttöä varten.

Mutta suosittelen kyllä lämpimästi vuokrahevosta jos koet olevasi siihen valmis. Itse olen ainakin tykännyt ja kyllä ne välillä tuntuu jo ihan omilta. Kyllä silti jonain päivänä hommaan vielä sen omankin hevosen! Toivottavasti tykkäsitte postauksesta! Postauksen kuvat on vanhoja ,mutta halusin laittaa kuvia myös ensimmäisistä vuokrahevosistani.


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Miksi ei ole tullut postauksia?

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa. Olen viimeksi kirjoittanut blogiin helmikuussa ja suunnitelmissa oli siis kirjoittaa vaikka mitä postauksia tämän reilu kolmen kuukauden aikana. Mutta tulin yksinkertaisesti siihen tulokseen, että jos aijon päästä ensivuonna suunnitelmien mukaan ylioppilaaksi, viettää aikaa poikaystäväni kanssa ja vielä liikuttaa hepat niin jostain on pakko ottaa. Tällä kertaa päätin pitää taukoa blogin kirjoittamisesta. Nyt olen kuitenkin takaisin ja aikaa on taas loman myötä kirjoitella tänne. Ajattelinkin alkaa panostaa ihan kunnolla ja saada blogin sellaiseksi kuin haluan.


Mutta ajattelin kertoa tässä postauksessa myös vähän mitä meille kuuluu tällä hetkellä ja missä mennään. Kolmessa kuukaudessa on tapahtunut vaikka mitä. Heppojen kanssa ollaan edetty jonkin verran. Ponnyn kanssa tehty nyt enemmän maastoreeniä ja Söpiksen kanssa enemmän myös sitten kentällä. Nyt kuitenkin kun hepat siirtyy laitumelle niin iso kenttä on aivan vieressä joten uskon, että molempien kanssa treenataan nyt enemmän myös kentällä. Tavoitteista voin tehdä sitten postaukseen erikseen.  Tämän lisäksi on myös yksi toinenkin asia jonka haluan kertoa eli uudesta liikutettavasta projektista. Eli 6-vuotias Welsh poni sulo ,jonka kanssa ollaan lähinnä omistajan kanssa yhdessä tehty maastakäsin ja myös selästä erilaisia käynti ja ravijuttuja. Jotta saataisiin luottamus poniin kuntoon ja sen kautta ratsastettavuus olisi parempaa. Sulosta voin myös tehdä postauksen jos semmoista tykkäisitte lukea. Mutta pidemmittä kirjotuksitta seuraavaan postaukseen!





keskiviikko 1. helmikuuta 2017

hevosystäviä vuosien varrelta

Hei ajattelin tällä kertaa kirjoitella vähän erityylistä tekstiä tänne blogin puolelle. Tässä postauksessa pääsette siis näkemään minulle rakkaita hevosia vuosien varrelta.

Sorvan ratsastuskoulun hepat

Aloitin ratsastuksen kunnolla Sorvan ratsastuskoulusta. Sieltä muodostuikin monta tärkeää hevosystävää. Joten mainitsen sieltä nyt useamman tähän kohtaan. Ensimmäisenä voisin mainita Seran ,joka toimi itselleni suurena opetusmestarina. Se oli  iso rautias varmaankin jokin pv ristetytys tästä en sataprosenttisen varma ole koska ratsastuskoulu lopetti pari vuotta sitten jo toimintansa niin en löytänyt heppojen rotuja enään. Sera oli niitä ensimmäsiä heppoja kenen kyydissä olin. Sera
opetti mut ravaamaan ja myöhemmin laukkaamaan. Sain kuulla vuosi sitten ,että Sera päästettiin vanhuuden vaivojen takia vihreämillelaitumille. Alla video Sorvan ratsastuskoulusta, mikä ei kyllä ole minun tekemä mutta päätin kuitenkin linkata sen tähän havainnollistamaan, kun kuvia ei löytynyt.



Toisena mainitsen halfringer tamman Monican, joka opetti minulle sitten toisen puolen hevosista. Muistan monet tunnit kun vain itkin tunnin jälkeen kun kaikki oli mennyt huonosti. Monican halusin siksi mainita, että se opetti itselleni tietyn sitkeyden hevosten kanssa jota kannan vielä tänäkin päivänä mukana. Siitä on oikeasti ollut hyötyä hevosten kanssa. Valitettavasti Monicakin lähti vihreämille laitumille vuonna 2013.  Myös muita heppakavereina muistan Petran, musta poni videolla, Sakun, Leon ja Vinskin, kaikille suuri kiitos!

     Kaino Aino

Ainoon tutustuin vuoden 2014 toukokuussa kun siitä tuli ensimmäinen vuokrahevoseni. Meidän matka oli kaikkea muuta kuin helppo. Aino testasi minkä kerkesi ja välillä kaikki tuntui kaatuvan päälle tämän hevosen kanssa. Onneksi kuitenkin löydettiin yhteinen sävel ja meistä tuli parhaita- kavereita ja vietin Ainon kanssa niin paljon aikaa kuin vain sain. Mutta jos meidän tarinan kiinnostaa enemmän kannattaa mennä lukemaan tämä postaus meidän historiasta tarkemmin. Aino myytiin puolentoistavuoden yhdessä olon jälkeen uuteen kotiin, missä se tälläkin hetkellä nauttii omasta prinsessa-arjestaan uuden omistajan kanssa! Sen verran olen kuulumisia jutellut, että Ainolla menee siellä hyvin ja se on elämänsä kunnossa!




Herttualan Hieno

Alettiin vuoden 2015 keväällä haaveilemaan kaverin kanssa yhteisestä ylläpitohevosesta. Pian saatiinkin vanhemmat tähän ideaan mukaan ja alettiin hakemaan meille sopivaa hevosta. Tallin omistaja löysi sitten ilmoituksen Suomenpienhevosesta Hienosta. Se oli vain 4-vuotias mutta todella fiksu ja mekin rakastuttiin siihen heti. Alku hankaluuksista huolimatta Hieno oli mulle se the hevonen ,koska me tultiin tosi hyvin toimeen. Päästiinkin kokemaan yhdessä niin paljon pienessä ajassa. Harmillisesti kaverillani loppui into tätä koko harrastusta kohtaan. Hieno joutui jo vähän yli parinkuukauden jälkeen lähtemään takaisin. Ikävä on edelleen! Hienollekin kuuluu hyvää ja se on vielä omistajallaan harrastekaverina.

Valko-Lintu
Ainon omistajalla oli myös toinen suomenhevostamma Lippe johon tutustuin Ainoa vuokratessani. Välillä omistaja laittoi mut myös Lippen selkään ja Lippe teki musta ehdottomasti omalla tavallaan sen ratsastajan kuka nyt olen. Ainon lähdettyä vuokrasin Lippeä jonkun aikaa. Sillä se tarvitsi kevyttä liikuntaa mamma lomallansa. Lipellä onkin kaksi jälkeläistä Lento-Lintu "lissu"  ja Valko-Vieteri "VV" ilahduttamassa Lipen omistajaa. Harmillisesti Lippe lähti vihreämmilleniityille kesän lopussa arvostetussa 23-vuoden iässä. Kaikki jäivät kyllä kaipaamaan tätä teräsmummoa, joka ilahdutti pelkällä olemassa olollaan kaikkia. Terveisiä sinne taivaaseen!




Mutta toivottavasti nautitte postauksesta. Heittäkää ihmeessä kommenttia mitä tykkäsitte ja postausideat ovat aina tervetulleita!