maanantai 22. tammikuuta 2018

minusta tuli puoliylläpitäjä!


Vitsit oon odottanut, että pääsen tännekin kertomaan tästä asiasta. Nimittäin me allekirjoitettiin eilen puoliylläpito sopimukset Veikosta ja oon niin iloinen. Oon vihdoin löytänyt juuri sellaisen hevosen johon haluan panostaa ja jonka kanssa haluan kehittyä yhdessä ratsukkona.  En maltakaan odottaa, että päästään tunneille ja kunnolla treenaamaan, sillä nyt jos koskaan se on mahdollista!

Nyt on myös todella paljon intoa ja motivaatiota myös tähän blogiinkin ja aijon myös päivittää ulkoasunkin kun kerkiän. Olen myös suunnitellut muutamia postauksia, joita voisin tänne blogin puolelle kirjoittaa. Esimerkiksi olen miettinyt, että jossain kohtaa voisin kirjoittaa minkälaista on puoliylläpitää hevosta ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Aina saa myös tietysti ehdottaa ja toiveet otetaankin huomioon.  Ajattelin myös tehdä jonkin verran Veikon kanssa maasta käsin töitä, niin päästään myös luomaan luottamusta paremmaksi meidän välillä.

Otettiin kaverin kanssa kuvia tallilla, ja omasta mielestäni ne onnistu tosi kivasti, joten laitan niitä tämän postauksen yhteyteen. Mutta eipä mulla muuta tähän postaukseen ollut joten se olisi ensi kertaan.





Näissä kuvissa kiteytyy niin hyvin mun fiilikset Veikosta.

torstai 18. tammikuuta 2018

Meidän tavoitteet vuodella 2018


uusi vuosi on startannut, ja onkin aika kertoa meidän tavoitteista tälle vuodelle. Ollaan nyt Veikon kanssa tehty töitä noin reilu kaksi kuukautta. Pikku hiljaa alkaa löytymään oikeita nappuloita, joilla Veikkoa ratsastaa ja ravissa olen alkanut saamaan Veikon kulkemaan ilman, että pää on kokoajan pilvissä. Veikko on vasta siis viisi vuotias, joten ei siltä vielä paljon luonnollisesti voi pyytääkään.


Ennen kuin Veikko tuli nykyiselle omistajalleen se toimi lähinnä maastossa vaellus heppana. Oli siis oikeasti kulkenut maastossa possujunassa yhdessä kavereitten kanssa. Joten tietyt asiat on ollut sille vaikeita tajuta, kuten miksi kaveri lähtee tallista ilman Veikkoa. Onneksi kuitenkin Veikko on nyt alkanut tajuta, että niitä töitä tehdään myös yksin. Tämän vuoden aikana olisi siis kiva saada Veikolle enemmän rohkeutta ja uskonkin tämän asian helpottuvan, kun Veikko kasvaa ns "aikuiseksi" onhan se vielä  ajoittain aika lapsi, vaikkakin todella fiksu sellainen.




Tämän lisäksi meillä on jonkin verran ollut vaikeuksia laukan nostossa kentällä, mikä on ihan ymmärrettävää. Olenhan ennen veikkoa kaksi vuotta ratsastanut lämminverisillä ex-ravureilla jotka toimii täysin eritavalla kuin Veikko. Lisäksi Veikko on vasta viisi vuotias, eikä sillä ennen kentällä ole oikein mentykään. Meidän on pitänyt jo mennäkin tunneille, mutta joko olen itse sairastellut tai sitten Veikko on tiputtanut kenkänsä. Jos tänä vuonna paremmalla onnella.

Ollaankin nyt ratsastettu enemmän pelolla, siellä pääsee myös kohottamaan kivasti kuntoa hangen ansiosta. Joten ehdottomasti yksi tavoitteista on nostaa Veikon kuntoa erilaisilla reeneillä ja itsellä onkin jo hinkua päästä tekemään kaikenlaista Veikon kanssa, varsinkin kun lähiaikoina on tapahtumassa jotain josta olen todella innoissani, mutta siitä enemmän sitten myöhemmin kun kaikki selviää!


Mitään ihmeempiä tavoitteita ei meillä Veikon kanssa tälle vuodelle ole, kuin saada yhteistyö paremmin pelaamaan ja Veikon kuntoo nousemaan. Samalla toki kehittää yhdessä molempien taitoja ja katsoa mihin meillä voisi rahkeet riittää, mutta sen näyttää oikeastaan vaan tulevaisuus. En voisikaan olla yhtään tyytyväisempi tilanteeseen, sillä olen kyllä todella kiintynyt Veikkoon, se on maailmanparas kaveri! Toivon mukaan saan myös tänä vuonna paljon postailtua meijän arjesta tänne bloginkin puolelle, vielä ei mitään erikoista ole suunniteltu, mutta eiköhän jotain erikoispostauksia ja videoitakin tänä vuonna tänne blogiinkin saada. Ehdottaa saa jos jotain tulee mieleen!

                              NÄHÄÄN SEURAAVASSA POSTAUKSESSA!  T. VEIKKO

maanantai 1. tammikuuta 2018

Epäonnen vuosi 2017


Voisin sanoa, että vuosi 2017 toi paljon en voi kuitenkaan sanoa, että kaikki olisi aina ollut niin positiivista. Vuosi 2017 oli itselleni sairastelun vuosi, josta viimeisimpänä voisin mainita syyn ,jonka takia blogikin oli hiljaiselolla. Nimittäin mulla tulehtui umpisuoli ja siitä sitten leikkaukseen, kolme päivää osastolla ja vielä kahden viikon sairasloma. Tästä kaikesta jälleen kuitenkin selvittiin ja nyt voidaankin jatkaa vuoteen 2018 paljon tarmokkaammin.



Myös hevospuolella koettiin muutoksia, sillä lopetin lämpösten vuokraamiseen ja elämääni astui uusi karvakorva Veikko. Veikon kanssa ei paljon keretty vielä tänä vuonna tekemään osittain huonojen kelien ja oman sairastelun takia. Ensivuonna yritetäänkin tehdä mahdollisimman paljon erilaisia juttuja yhdessä.

Vuoteen 2017 mahtui siis paljon hevostelua, tallin vaihdos, 2 leikkausta, kolme nukutuskertaa ja paljon sitkeyttä. Opin paljon myös itsestäni tänä vuonna. Oli myös ensimmäinen kokonainen vuosi ,kun rinnallani oli ihminen jota rakastan koko sielustani. Vuodessa oli siis huonojen asioiden lisäksi myös hyviä asioita, silti olen helpottunut että vuosi vaihtuu ja voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ja toivoa ensi vuodesta valoisampaa. Ensivuodelta odotan paljon, että päästään Veikon kanssa tekemään yhdessä asioita, toivon myös vähemmän lääkärillä ramppaamista ja muutenkin terveempää elämää. Ensivuonna minusta tulee myös ylioppilas.


Kirjoitan erikseen vielä mun ja Veikon tavoitteet vuodelle 2018, joten en sen koommin niistä tässä postauksessa puhu. Haluan kuitenkin tämän tekstin myötä kiittää kaikkia osallisia tästä vuodesta ja toivottaa oikein hyvää uutta vuotta 2018!

Kuvat on otettu pitkin tätä vuotta, joten nauttikaamme niistä vielä kerran.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Veikko treenaa

Tässä postauksessa voisin vähän kertoa ,että mitä me ollaan nyt Veikon kanssa kuukauden aikana tehty ja myös vähän mitä meinataan tulevaisuudessa tehdä.


Nyt ollaan tosiaan lähinnä menty kentällä, koska on tosiaan uusi paikka ja ei olla vielä päästy maastoja stekkaamaan. Olen kuitenkin sopinut yhden meidän tallilaisen kanssa, että hän tulee meille näyttämään maastoja niin päästä sitten maastoilemaankin.

Nyt kentällä ollaan lähinnä keskitytty siihen, että Veikko kuuntelisi mua ja päästäisiin tekemään asioita monipuolisemmin. Veikko nyt aika paljon varsinkin tänään ollut tosi huono avuille se on yrittänyt juosta niitä vain pakoon, joten varsinkin ravissa ja käynnissä keskityttiin siihen, että Veikko kuuntelee. Hirveän paljon se haluaisi puskea myös sisään päin kun ravataan, joten se tekee laukan noston käytännössä mahdottomaksi. Tämän takia meillä on ollut ongelmia laukan kanssa. Mutta onneksi ollaan saatu siihen apua joten eiköhän se siitä ,mutta pidemmittä puheitta voitaisiin mennä kuviin jotka kertoo vähän enemmän meijän menosta! Ella tosiaan oli kuvaamassa meitä ja mun
mielestä nää kuvat onnistu säästä huolimatta hyvin!




Veikon kanssa olisi tulevaisuudessa kiva päästä treenaamaan ja tekemään
monipuolisesti asioita. Kuitenkin itse enemmän kouluratsastuksesta kiinnostuneena
enemmän sitä painottaen. Tunteja aletaan ottaan kun saan aikaseksi semmoisia varata
kisakentät ehkä kaukana tulvaisuudessa, sitä en vielä tiedä. Kunhan nyt ensi saataisiin laukka
ja muukin rullaamaan niin se ois jo hyvä!




                     

lauantai 2. joulukuuta 2017

Veikon kuulumisia

Ollaan Veikon kanssa nyt reilu kuukausi kuljettu yhteistä taivalta ja täytyy sanoa, että olen kyllä aivan rakastunut tähän hevoseen. Olen aina ollut tietyllä tavalla Suomenhevosihmisiä, sillä ovathan ne perusvarmoja hyviä hevosia. Jotenkin myös lämpösten jälkeen olen huomannut ,kuinka Suomenhevoset sopivatkin enemmän omaan tyyliini. Olenkin hyvin iloinen siitä, että löysin Veikon.


Olen kyllä huomannut, että nuoren kanssa on taas omat haasteensa. Jotenkin oli jo lämpösten kanssa tottunut siihen, että hevonen seisoo ja sen voi ilman ongelmia varustaa. Veikon kanssa se onkin sitten ihan toinen juttu. Veikko on vielä varsin sählä ennen ratsastusta koska se haluisi jo mennä, mutta ratsastuksen jälkeen kun suurimmat virrat on purettu se on jo ihan eri heppa. Mua se ei suuremmin haittaa ja olenkin jo tottunut siihen, että Veikko sähläilee omiaan. Hienosti se kuitenkin kuuntelee kun sitä kieltää ja antaa laittaa varusteet ihan moiteetta. Muita tällaisia puolia en Veikosta olekkaan huomannut. Ratsastaessa ollaan menty meidän kykyjen mukaan. Kerran ollaan käyty Kalle Nykäsen valmennuksessa ,josta oli itselleni todella suuri hyöty ja opin todella paljon enemmän miten Veikkoa kuuluu ratsastaa koska se tosiaan on vasta 5-vuotias ja aika osaamaton näissä hommissa.

Ravissa ollaan Veikon kanssa saatu jo rennompaa ja vähän tahdikkaampaa menoa, mutta laukkaa en oikein itse tahdo saada muuta kun pari askelta. Ollaan kuitenkin Veikon kanssa menossa tunneille, ,että saisin sitten apua tähän asiaan ja muutenkin alettaisiin kehittymään kunnolla. Huomenna on taas Veikko päivä ja saan suurella todennäköisyydellä myös kuvaajan talille mukaan, joten saadaan sitten tänne bloginkin puolelle uutta materiaalia Veikosta.

Ainiin tärkein meinasi unohtua. Veikko tosiaan muutti perjantaina Haapaniemen tilalle. Tässä isona plussana on se, että nyt on vain vartin matka tallille! Kuvat on valitettavasti vanhoja koska en ole saanut kuvaajaa mutta onneksi huomenna taas saadaan uusia kuvia.


keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Uusia tuulia


Tosiaan blogi on ollut nyt reilu viikon yksityisenä koska olen sitä muokkaillut uuteen uskoon. Minua instassa seuraavat tietävätkin jo, että lopetin parisen viikkoa sitten lämpösten vuokraamisen. Syy siihen oli yksinkertaisesti , etten päässyt itse kehittymään sillä tavalla kun olisin halunnut ja lämpösillä pystyi lähinnä käymään maastossa, joten tulin tulokseen etsiä itselleni sopivamman hevosen.

Kuten jotkut saattavat huomata olen löytänyt itselleni uuden vuokrahepan Veikon. Vaskenvalaja eli tutummin Veikko on vasta viisivuotias Suomenhevosruuna, jonka kanssa aletaan valmentautumaan ja näin pystyn alkaa haastaan itseänikin enemmän ratsastajana. Tää on mulle todella hyvä tilaisuus ja olenkin tästä Super onnellinen. Veikko on muutenkin todella kiva hevonen. Nyt alan siis kirjoittamaan tänne blogiin meijän elämästä ja siitä miten me päästään kehittymään. Tulevaisuus näyttää valoisalta ja oon Super iloinen.


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Sairasloma ja tauko

Tosiaan blogissa on ollut jo ties kuinka pitkä tauko. Mutta niin kuin ennenkin mulla on ihan hyvät selitykset tähän. Ensinnäkin olin reilu kaksiviikkoa sairaslomalla. Multa tosiaan poistettiin nielu- ja kitarisat 19.8 ja siitä alkoikin kahden viikon helvetti. Laihduin ainakin viisi kiloa ja oksensin nestehukan takia ja joudun melkein tiputukseen mutta onneksi se kaikki on nyt ohi!




Seuraavaksi alkoivatkin kirjoitukset johon piti lukea. Nyt kuitenkin kaikki rankat asiat ovat takana ja voin huokaista helpotuksesta ja tulla vihdoista viimein kirjoittamaan teille vähän kuulumisia. Ainiin pääsinhän tässä kuussa myös täysi-ikäisten joukkoon. Hepoille kuuluu hyvää. Kauheasti ei ole mitään ratsastus kertomuksia sillä olen lähinnä vain käynyt maastossa humputtelemassa. Nyt kun olen itsekin kunnossa niin täytyy ottaa itseään vähän niskasta kiinni ja aloittaa ihan kenttätyöskentelykin jo.

mitään muuta ihmeempää mulla ei tähän postaukseen ollutkaan. Joten enköhän lopettele tän sit tähän.